Miksi käyttää fluoritonta hammastahnaa?

Fluori on myrkky, ei ravintoaine. On hämmästyttävää, että fluoria yleensä on alettu käyttää valmisteissa, joita pannaan suuhun ja niellään, vahingossa tai tahallaan. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Veteen lisätään (esim. Irlannissa, USA:n ja Englannin joillakin alueilla ja Kiinassa) hydrofluoropiihappoa tai silicofluoridia, jotka ovat lannoite- ja lasiteollissuuden jätetuotteita. Esimerkiksi tämä fluori on 20-25 kertaa myrkyllisempää kuin pohjaveden kalsiumfluori.
Fluori on myrkyllisempää kuin lyijy ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki (Clin Toxicol Commerc Prod, 1984). Sitä on käytetty tuholaismyrkkynä sekä home- ja rotanmyrkkynä. Yli viisikymmentä vuotta sitten se oli erittäin myrkyllinen teollisuusjäte, jonka turvalliseksi eliminoimiseksi kehitettiin kalliita menetelmiä. Sitten jäteongelma sai ainakin osittaisen ratkaisun, kun fluoria ruvettiin Austraaliassa, Uudessa Seelannissa, USA:n ja Englannin tietyillä alueilla lisäämään vesijohtoveteen.

Fluoridi-ioneina fluori on ihmiselle pieninä määrinä hyödyllistä, sillä se vahvistaa hammaskiillettä ja auttaa sen muodostumista. Tällöin fluori-ionit korvaavat kiilteessä hydroksidi-ioneita. Hammastahnoihin usein lisätäänkin natriumfluoridia (NaF). Joissakin maissa myös juomaveteen lisätään fluoria kansan hammasterveyden edistämiseksi. Suuret annokset (> 5 mg/painokilo) voivat kuitenkin olla hengenvaarallisia ja vaativat välitöntä hoitoa. Kuopiossa lisättiin vesijohtoveteen fluoridia vuoteen 1992 saakka enimmillään 1,2 mg/l. EU:n talousvedelle asettama laatuvaatimuksen raja-arvo on 1,5 mg/l.
Suomalaiset vesilaitokset eivät lisää talousveteen fluoria. Esimerkiksi Helsingin talousveden luontainen fluoripitoisuus juomavedessä on n. 0,1 mg/l. Näin pienillä pitoisuuksilla ei juomavedellä ole positiivisia terveysvaikutuksia eli se ei ehkäise kariesta. Suomessa korkea juomaveden fluoripitoisuus on alueellinen maaperän laadusta johtuva ongelma ja korkeita fluoripitoisuuksia saattaa esiintyä pohjavesissä, ei pintavesissä.

Muutamat fluorin yhdisteet ovat olleet tunnettuja jo satoja vuosia sitten. Vuonna 1530 ilmestyneessä teoksessaan Georgius Agricola mainitsi fluorspar-nimisen aineen, jolla tarkoitettiin kalsiumfluoridia eli fluoriittia ja jota käytettiin metallurgiassa. Vuonna 1670 Schwanhard havaitsi, että lasia voitiin etsata aineella, jota saatiin käsittelemällä fluoriittia jollakin hapolla. Nykyisin tämän aineen tiedetään olleen vetyfluoridia.
Jo 1800-luvun alussa kemistit päättelivät, että fluoriitti ja siitä saatu vetyfluoridi sisälsivät erästä tuntematonta alkuainetta. Myös Mendelejev sisällytti sen vuonna 1869 laatimaansa alkuaineidenjaksolliseen järjestelmään. Fluorin eristäminen vapaana alkuaineena osoittautui kuitenkin sen suuren reaktiivisuuden vuoksi erittäin hankalaksi. Sen eristäminen on mahdollista vain elektrolyysin avulla, ja useimmissa tapauksissa se silloinkin reagoi välittömästi jonkin muun aineen kanssa.

Sekä jos välität itsestä, lapsista, perheestä ja ystävistä – kerro heille fluoria sisältävistä hammastahnoista ja vaihtakaa ne luonnollisten, fluorittomiin hammastahnoihiin. Yksi mukavaimpi ja edullisempi vaihtoehto on tilata ne naturalme.fi e-kaupasta. Kaikki suunhoito tuootteet löydät TÄÄLTÄ.

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fluori
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fluori#Ihmisen_terveys
http://www.elinahytonen.fi/2011/01/fluori-suuri-valhe-2/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s